en itke enää, en.
Kaulurilla osaan jo kävellä
juosta, noutaa ja leikkiä.
Ei se menoa enää haittaa,
ruokakin jo maittaa.
Hiekkisellä käyntikin onnistuu,
hyvin kauluri päälläni istuu.
Vähän se välillä kutiaa,
sillon haluan raapia vaan.
Mutta en pääse kaulaani käsiksi,
se käy ärsyttäväksi.
Mami se joskus kaulurin ottaa pois,
silloin on kun ei mitään vikaa ois.
Masu se vähän kiinnostaa,
tahdon vähän jyrsiä haavaa vaan.
Mutta silloin saan kaulurin takaisin,
sitä ei voi koskaan pistää takas liian aikaisin.
Kommentit